”Pappi soitti bussin ja sitten tultiin tänne”

Multamäen leirikeskuksessa pohditaan kymmentä käskyä ja niiden merkitystä nykyajassa. Kesäteologi Valtteri Frimanin ja leirin isosten avustuksella askarrellaan käskyistä liikennemerkkejä. Menossa on Laukaan seurakunnan kuluvan kesän viides Laukaassa järjestettävä rippileiri, ja nuoret etsivät Raamatuistaan kiivaasti käskyjä.

Rippileiri järjestetään poikkeuksellisesti Multamäessä, sillä seurakunnan omassa leirikeskuksessa Papinniemessä rikkoutui alkuviikosta käyttöveden rakennuksiin pumppaava vesipumppu. Leiriläiset ehtivät jo asettua taloksi Papinniemeen ennen kuin selvisi, että kysymyksessä onkin isompi korjaustyö.

Vesipumppu on vain muutaman vuoden vanha, joten sen rikkoontuminen oli seurakunnalle ikävä yllätys.

- Vika on joko vesipumpussa tai sen virransyöttökaapelissa, vielä emme tiedä tarkemmin. Ensi maanantaina vesipumppu nostetaan maan pinnalle, jolloin vian syy selviää ja pääsemme tilaamaan tarvittavat osat. Toiveena on, että ensi viikon torstaina alkava rippileiri pystyttäisiin pitämään normaalisti Papinniemessä. Sen jälkeen leirikeskuksessa pidetään vielä yksi rippileiri, kertoo Laukaan seurakunnan hallintojohtaja Päivi Anttonen.

Seurakunnan henkilökunta pohti jo käynnissä olevan leirin muuttamista päivärippikouluksi, mutta nuoret halusivat jatkaa leirimuotoista rippikoulua. Koska Multamäessä ei ollut enää kunnan järjestämiä leirejä, löytyi ratkaisu pulmaan yllättävän läheltä.

- Leirin alkupäivien ohjelma meni muuton takia jonkin verran uusiksi, mutta nyt olemme jo päässeet jatkamaan leiriä lähes suunnitelmien mukaan. Tilat täällä Multamäessä ovat vähän erilaiset, meillä ei esimerkiksi ole leirikirkkoa. Jumalanpalvelukset on kuitenkin pystytty pitämään harrastetilassa. Plussaa Multamäessä on se, että täällä on paljon mahdollisuuksia ulkona touhuamiseen, kuvailee leirin vastaava kappalainen Jaakko Sääskilahti.

Ison kiitokset ansaitsevat myös seurakunnan ruokapalvelutyöntekijät, jotka tekivät pitkän päivän tarvikkeiden siirtämisessä Papinniemestä Multamäkeen ja toiminnan järjestämiseen siellä.

Ryhmäytymisleikit kivoja

Rippileirillä on kaikkiaan 24 nuorta. Jasmin, Jami ja Lauri sekä isosena toimiva Peppi ovat viihtyneet leirillä hyvin.

- Hauskaa on ollut! Etenkin ryhmäytymisleikit ovat olleet kivoja. Olemme leikkineet muun muassa tuolileikkiä, solmua ja sähkötyspeliä, nuoret kertovat.

Ryhmäytymisleikit ovatkin tärkeitä, että leiriläiset tulevat toisilleen tutuiksi.

- Täällä on nuoria eri kouluista, joten kaikkia ei ennestään tunne.

Muutto Papinniemestä Multamäkeen sujui nuorten näkökulmasta vaivattomasti.

- Pappi soitti bussin ja sitten tultiin tänne. Alkuun mietti, että mitenkähän tässä käy ja vanhemmatkin olivat vähän ihmeissään. Mutta tärkeintä oli, että päästiin jatkamaan leiriä jonnekin. Ohjelmaa vähän sovellettiin tänne sopivaksi, kuvailee Jami.

Nuorilla ei ole kova koti-ikävä, mutta jotain kaivataan kuitenkin.

- Minulla on ikävä koiria! Meille tuli juuri koiranpentu, enkä nyt näe, miten se kasvaa, harmittelee Jasmin.

- Mun huoneen remppa jäi vähän kesken, kertoo Jami.

Tuleva rippijuhlakin kangastelee jo mielessä.

- Aika isot juhlat on tulossa, hymyilee Jasmin.

Ihmiset tekevät leirin

Laukaalainen kesäteologi Valtteri Friman on neljättä kertaa töissä rippileirillä. Hänen tehtäviään on muun muassa opettaa ja avustaa jumalanpalveluksissa, mutta ennen kaikkea olla yhdessä nuorten kanssa.

- Leiri on vasta alkuvaiheessa, mutta kokemukset ovat olleet hyvät. Nuorilla on hyvä asenne, he ovat hommassa mukana. Myös isoset ja seurakunnan työntekijät ovat mahtavia. Ihmiset tekevät leirin, muistuttaa Friman.

Aikaisemmat leirit, joissa Friman on ollut mukana, ovat olleet suurempia kuin nyt menossa oleva rippileiri.

- Leiriläisten pienempi määrä helpottaa ryhmähengen syntymistä, jonka rakentamiseen muutenkin kannattaa satsata. Tärkeää on olla armollinen toisia kohtaan, jotta jokainen tuntisi kuuluvansa joukkoon. Meillä myös tämä vesipumppujupakka yhdisti porukkaa, kun olimme kaikki samassa veneessä. Hyvä yhteishenki edesauttaa leirin onnistumista, Friman pohtii.

Teksti ja kuva: Kirsi-Marja Nurminen