Siitä viikon päästä laulamme kaksi säkeistöä ja sytytämme kaksi kynttilää. Kolmantena laulamme kolme säkeistöä ja viimein neljäntenä, eli viimeisenä adventtisunnuntaina laulamme kaikki neljä säkeistöä ja ihailemme, kuinka sama määrä kynttilöitä valaisee ja lämmittää kirkkokansan mieltä.

Adventtikynttilät ovat tulleet Suomeen naapurimaasta Ruotsista 1900-luvulla. Nykyään erilaisia kynttelikköjä myydäänkin lähes kaikissa kaupoissa. Osaan laitetaan oikeat kynttilät, osassa tuikkivat sähköiset tai pattereista virtansa saavat valot.

Adventtikynttelikkö ei ole ainoastaan kaunis koriste, vaan kynttilöillä on meille viesti. Ensimmäisenä adventtina sytytetään toivon kynttilä. Liekin syttyessä voi laittaa kädet ristiin ja toivoa. Mitä toivon tänään läheisilleni? Mitä maailmalle? Mitä toivon tulevalta joululta? Toisen adventtisunnuntain kynttilä on rauhan kynttilä. Se on ajankohtaisempi kuin pitkiin aikoihin. Maailmassa on paljon rauhattomuutta, sotaa ja väkivaltaa. Toivottavasti tänä vuonna tuon kynttilän liekki ei sammu, vaan saa loistaa kirkkaasti ja lämpimästi.

Kolmas kynttilä muistuttaa rakkaudesta. Sitä me tarvitsemme meidän ihmisten kesken joka päivä. Ja jos kirjoitamme sen isolla alkukirjaimella, niin se muistuttaa meitä Jumalasta. Sillä Jumala on rakkaus, kuten Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä todetaan. Vielä on yksi kynttilä jäljellä. Neljännen adventtikynttilän viesti on ilo. Voisiko sitä kutsua noiden ensimmäisten kynttilöiden summaksi. Sillä siellä missä on toivoa, rauhaa ja rakkautta, siellä on myös iloa.

Sytytetään tänä vuonna adventtikynttilät palamaan. Eikä ainoastaan kauniisiin kynttelikköihin, vaan myös itse kunkin sydämiin. Koko maailmaa me emme voi muuttaa, mutta jospa jokainen lähtisi omasta itsestään liikkeelle. Miten minä voin toimia toivon lähettiläänä ympärilläni? Miten minä rakennan rauhaa tänään? Miten toimin rakkaudellisesti läheisteni parissa? Miten luon iloa ympärilleni? Pienistä puroista ne isotkin valtameret syntyvät. Ja jokainen hentokin kynttilän liekki tuo ripauksen lämpöä ja valoa.

Kirjoitus on julkaistu Laukaa-Konnevesi-lehdessä 28.11.2024