Kotivara

Varautuminen on ollut kova sana menneen syksyn aikana. Lehdissä on kirjoitettu kotivarasta ja annettu ohjeita, kuinka toimia sähkökatkon aikana. Vaimoni kanssa olemme yrittäneet huolehtia, että pärjäisimme pienen hetken sähkökatkon yllättäessä kesken pakkasta esimerkiksi joulunpyhinä. Syksyllä hankimme polttopuita normaalia enemmän. Kaapista löytyy hernekeittoa ja vettä sekä hapankorppuja ja jauhoja. Vanhan retkikeittimenkin kaivoin kaapista varmuuden vuoksi esiin. Ostin myös kaasulämmittimen ja tarkistin, että kaasupullo ei ole tyhjä. Tottahan sitä toivoo, että näitä ei tarvitsisi käyttää siksi, että sähköt olisivat pitkään pois käytöstä.

Edellä mainitun lisäksi tarvitsen myös toisenlaista varautumista. Henkistä varautumista. Tosin henkistä kotivaraa ei voi ostaa kaupasta tai tilata netistä. Itselleni se muodostuu kolmesta seikasta. Ensinnäkin pidän yhteyttä toisiin ihmisiin. Perheenjäseniin, sukulaisiin, naapureihin, ystäviin… Vanha sanonta jaetusta ilosta kaksinkertaisena riemuna ja jaetusta surusta puolikkaana suruna on totta. Huolien jakamisella on merkillinen vaikutus. Kun saa sanottua ääneen sisällään velloneen surun tai huolen, lähtee kuormasta aikamoinen määrä pois. Toisilta ihmisiltä saa usein myös erinomaisia käytännön vinkkejä vaikkapa varautumiseen.

Toinen ja yhtä merkittävä asia on omasta hengellisyydestä huolehtiminen. Iltarukous, Raamatun avaaminen, jumalanpalveluksessa käyminen tai näin ennen joulua Kauneimpiin joululauluihin osallistuminen – nämä ovat erinomaisia työkaluja huomiseen varautumisessa.

Kolmas seikka on läheistä sukua edellä mainitulle. Se on luottamus huomiseen. Esimerkkinä luottamuksesta toimii isä-Joosefin toiminta. Kun Joosef sai tietää, että kihlattunsa Maria odottaa lasta, hän aikoi ensin purkaa avioliittoaikeet kaikessa hiljaisuudessa. Unessa nähty enkeli välitti kuitenkin viestin, että heidän tiensä eivät saa erota. Joosef ymmärsi, että Maria kantaa poikalasta, jolle tulee antaa nimeksi Jeesus. Jeesus syntyi lupausten mukaisesti. Betlehemissä pieni lapsi kapaloitiin ja asetettiin seimelle nukkumaan. Tuohon aikaan ei puhuttu kotivarasta, mutta varmasti hekin varautuivat huomiseen niillä keinoilla, mitä tuohon aikaan oli olemassa. Mutta ennen kaikkea suurinta varautumista oli se, että he luottivat hyvän Jumalan johdatukseen ja elivät luottaen siihen, että Jumala pitää huolta myös niissä hetkissä, jolloin on vaikeaa.

Pidetään tänäkin jouluna toisistamme huolta. Huolehditaan kotivarasta, toisista ihmisistä ja luotetaan hyvään Jumalaan. Antaa joulun lapsen, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen asua sydämissämme.

Hyvää ja Siunattua Joulua ja armorikasta Uutta Vuotta 2023!

Harri Romar
Kirkkoherra