Kirjan nimi, Jumalan synty – Isän ja pojan kätketty historia, kuulostaa ensin radikaalilta. Teos ei kuitenkaan ole hyökkäävä tai mitenkään uskontoa pilkkaava. Kyseessä on maltillinen, historiantutkimukseen perustuva tietokirja, joka käsittelee ymmärryksen kehitystä juutalais-kristillisestä Jumalasta historiallisesta näkökulmasta. Jos odotat shokeeraavaa tai poleemista sisältöä, tämä kirja saattaa yllättää rauhallisella ja analyyttisella otteellaan.
Kirjan tekijät esittävät Jumalan aatehistoriaa, syntyä ja olemassaoloa kolmen suuren yksijumalaisen uskonnon, juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon kautta. Se ei ota kantaa minkään uskonnollisen uskomuksen todenperäisyyteen, vaan lähestyy tutkimusaihetta kuin mitä tahansa historiallista teemaa. Oman kertomansa mukaan he kertovat kirjassaan parhaan käsityksensä siitä, miten jumalakäsitys on syntynyt, millaiseen Jumalaan on eri aikakausina uskottu ja miten tämä kaikki on muuttunut aikojen saatossa.
Tekijät käyttävät lähteinään, kuten historiatutkimus yleensäkin, lukukelpoisina säilyneitä varhaisia tekstejä ja sivilisaation arkeologisia löydöksiä. Näin ollen he eivät lähesty aihetta minkään tunnustuksellisten teologian uskomusten tai uskon kautta, vaan ainoastaan historiantutkimuksen keinoin. Näin he pystyvät esittämään, että Jumalallakin on sekä alku- että muutoshistoria. Eri uskontojen esittämä Jumalan muuttumattomuus on teologinen väittämä eikä historiallinen tosiasia.
Kirja tuo todella mielenkiintoisella tavalla esille sen, että historiantutkimuksen avulla ei pääse käsiksi mihinkään yliluonnolliseen jumalalliseen olentoon. Mutta kirja kertoo tarkastikin sen, miten ihmiset tutkimusjakson eri aikoina, eli n. 1000 eKr – 150 jKr, ovat jumalansa hahmottaneet ja miten Jumalan idea on aatehistoriallisesti kehittynyt. Tässä tekijät tuovat esille muun muassa arkeologisia löydöksiä erilaisista jumalakuvista ja tekstejä myös Raamatun ulkopuolisista kirjallisista lähteistä. Näistäkin tekijät toteavat, että yli 2000 vuotta sitten luku- ja kirjoitustaito oli hyvin harvojen ihmisten taito, joten jumalakuvaukset ovat hyvinkin pienen ja kirjoitustaitoisen eliitin aikaansaannoksia. Tämä pätee myös arvioon Jumalan eli silloisen Jahven uudelleensyntymisen ajankohdasta.
Vuonna 587 eKr tuhotun Jerusalemin temppelin jäljelle jääneet kirjurit loivat aivan uudenlaiset käsitykset Jahvesta, jumalista ja jumalasuhteesta. Näin kirjan tekijöiden mukaan yksijumalisuus sai alkunsa. Juutalaisuus sekä myöhemmin kristinusko ja islam jatkoivat tätä käsitystä olennaisena osana omaa yksijumalaisesta jumalakäsitystään.
Kirja on täynnä mielenkiintoisia ja yksityiskohtaisia esimerkkejä historiantutkimuksen tekemisestä ja sen menetelmien soveltamisesta tällaiseen aiheeseen. Joillekin lukijoille teos saattaa aiheuttaa ihmetystä, koska kirja esimerkiksi vertaa Jeesuksen toimintaa sairaiden parantajana muihin sen ajan manaajiin ja ihmeidentekijöihin. Myös Jeesuksen syntymäkertomusten ristiriitaisuuksien tulkinta on esitetty mielenkiintoisella tavalla, mikä saattaa aiheuttaa lukijassa hämmennystä.
Kirjan vaikutusta nyky-yhteiskuntaan ja erityisesti kirkon toimintaan voi arvioida myös sillä perusteella, että kirja on aiheuttanut keskustelua kirkolliskokouksessakin. Lukijalleen kirja tarjoaa järkevää ja loogista tutkimustietoa uskonnollisista käsityksistä, kuten Jumalan olemassaolosta, tunnettujen tutkimusmenetelmien valossa ilman uskonnollisen tai yliluonnollisen ajattelun tulkintoja. Kuten kirjoittajat toteavat, usko ja tiede liikkuvat eri tasolla.
Suosittelen kirjaa ensiksi niille lukijoille, jotka miettivät Jumalan ja jumaluuden kehitystä järjellisen tieteellisen ajattelun kautta. Toiseksi kirja herättää varmasti ajatuksia myös heissä, jotka tarkastelevat Jumalaa ainoastaan teologisesta ja kristillisestä tunnuksellisesta näkökulmasta.
