Julkkiskanttori Matti Kakko nauttii luonnosta ja vanhoista virsistä
Koko Konnevesi kannustaa oman kylän poikaa.
Matti Kakko (31) kertoo, että mukanaolo Maajussille morsian -ohjelmassa on tuonut yllättävän paljon myönteistä julkisuutta ja Konnevedellä valtavasti kannustusta ”oman kylän pojalle”. Kaikki toivovat Matin löytävän rinnalleen hyvän elämänkumppanin. Mies itse on hämmästynyt siitä, kuinka monet seuraavat ohjelmaa. Hän ei juuri ehdi televisiota seurata.
Vauhdikasta menoa
Joka nainen ei taitaisi pysyä Matti Kakon vauhdissa mukana. Hän on nimittäin uskomattoman monitoiminen. Kone- ja tuotantotekniikan insinööriksi aikoinaan valmistunut mies on emolehmätilan omistaja, viljelijä, elokuvateattereita pyörittävä yrittäjä, paikallispoliitikko ja vielä paljon muuta.
Haastattelua tehdessä hänen puhelimensa soi tuon tuostakin ja Matti selvittelee niitä asialliseen tyyliin.
Tässä jutussa keskitytään miehen siihen puoleen, josta ei julkisuudessa ole juuri kerrottu. Matti on soittanut kanttorina sadoissa hautajaisissa ja kymmenissä vihkitilaisuuksissa.
- Olen leikilläni sanonut, että osaan varmasti mennä kirkossa naimisiin, kun niin usein olen toimitusta urkuparvelta katsellut, hän hymyilee.
Unohtumaton ensi kerta
Matti Kakon kanttorin ura alkoi, kun Sumiaisten silloinen kanttori Päiviö Turtiainen kysyi, olisiko haitaria soittava lahjakas poika innokas opettelemaan urkujen soittoa. Totta kai mahtava soitin kiinnosti poikaa. Matti kiittelee ohjaajaansa hyvästä opetuksesta. Päiviö Turtiainen oli ammatiltaan opettaja ja juuri eläköitynyt opettajan työstä.
Ensimmäistä säestämäänsä jumalanpalvelusta Sumiaisten kirkossa nuori kanttori ei unohda. Se oli tapaninpäivä vuonna 2004 eli päivä, jolloin uutisoitiin tsunamikatastrofista. Matti oli 14-vuotias.
Hiki päässä pianon äärellä
Alkuaikoina teini-ikäinen kanttori koki hautajaiset vaativina.
- Mietin, kuinka osaan kohdata surevat ihmiset. Vähitellen ymmärsin, että parasta on olla vain oma itsensä, silloin kaikki sujuu, hän kertoo.
Hautaan siunaamista enemmän nuorukaista jännittivät muistotilaisuudet, sillä siellä työväline oli piano. Soitin tuli vähitellen tutuksi eikä kanttorin enää tarvinnut pyyhkiä hikeä otsaltaan. Nuorta Mattia hymyilytti hautajaisissa, kun vanhemmat ihmiset kruusailivat: ”menkääpäs nyt kanttori ensin noutamaan kahvia”.
Joka pyhä kirkossa
Sumiaisten lisäksi Matti Kakko soitti alkuvuosina urkuja myös Äänekosken ja Hankasalmen seurakunnissa. Konneveden palkkiotoimisena ja ainoana kanttorina hän on toiminut lähes kymmenen vuotta. Vuosien ajan hän on säestänyt jumalanpalveluksissa joka pyhä. Konneveden liityttyä Laukaan seurakuntaan vuoden 2022 alussa kanttorille tuli yksi vapaa viikonloppu kuukaudessa.
Urut eivät taivu mihin tahansa
- Hautajaiset jäävät häitä pidemmäksi aikaa mieleen, mutta vihkitilaisuudet tarjoavat kanttorille joskus mielenkiintoisia haasteita, kertoo Matti. Yksi sellainen oli häämarssiksi toivottu musiikki Tähtien sota -teemasta.
- Se kyllä onnistui, mutta ihan kaikkeen urut eivät teknisesti taivu. Esimerkiksi rock-musiikki ei aina toimi, mutta sekin riippuu melodian rakenteesta.
Konneveden kanttori sanoo pyrkivänsä aina noudattamaan vihkiparin toiveita musiikin suhteen. Mutta jos musiikin sopivuus kirkkoon mietityttää, päätöksen tekee viime kädessä vihkipappi.
Vanhat virret ovat mieleen
Kanttori itse pitää eniten vanhoista jykevistä suomalaisista virsistä. Soittamisen tempo on vuosien myötä hiukan kiihtynyt, mutta kirkkoväki pysyy kuulemma hyvin mukana.
- Tosin laulan itse niin kovaa, etten oikein kuule urkuparvelle muiden laulua.
Ilon lähteenä luonto
Kysyn haastattelun lopuksi Matin ajatuksia siitä, mistä hän saa iloa ja toivoa elämäänsä.
- Ne syntyvät pienistä arkisista asioista. Kun saan kevätkylvöt tehdyksi ja näen että oras nousee, tuntuu hyvältä. Tai kun poikiminen onnistuu. Tai kun seuraan lähilammella pesiviä kurkia ja joutsenia. Luonto ja vuodenajat tuovat iloa.
Sari Lehtelä
6.4.2022 14.37