OTAVA 2018

Kirja: Hunan, J. Pekka Mäkelä

Kirjan tarina alkaa laivamatkalla vuonna 1936 ja jatkuu monien matkojen merkeissä. Yksi päähenkilöistä on eurooppalainen kirjailija, joka on menossa keräämään aineistoa Kiinasta uutta kirjaansa varten. Jo tässä vaiheessa hän tapaa suomalaisen lähetystyöntekijän, joka on matkalla samaan maahan suorittamaan kutsumustehtäväänsä.

 

Lähetystyöntekijä Helvi Söderlundin ja hänen työtovereidensa työtä seurataan kirjeenvaihdon kautta. Alkuperäiset kirjeet ja päiväkirjamerkinnät ovat aitoja. Muutoin kirjassa on kertojina joitakin eurooppalaisia ja monia kiinalaisia henkilöitä, joiden arkista elämää seurataan sodan raakuuksien keskellä. Maailmansota riehuu Kiinassakin eikä kukaan ole turvassa japanilaisten hyökkäyksiltä. Lähetystyöntekijät saavat kuitenkin kokea varjelusta kaikessa ja säilyvät lähes vahingoittumattomina. Tosin sairaudet koettelevat heitäkin ja elämä on monin tavoin puutteen alaista. Myös Suomi on kärsinyt tuona aikana sodasta, mutta on saanut kuitenkin säilyttää itsenäisyytensä. Suomen uutisia Kiinaan saakka kulkeutuu perin harvoin ja Helvikin kantaa huolta omaisistaan, jotka hän tapaa vasta kymmenen vuoden kuluttua vuonna 1946. Tuon vuoden jälkeen Helvi palaa Kiinaan vasta myöhemmällä iällä katsomaan entistä tehtäväkenttäänsä. Kiinan yhteiskunnallinen tilanne on silloin jo vakiintunut ja kehitystä on tapahtunut hyvään suuntaan olojen rauhoituttua.

 

Kirjassa kerrotaan tarkasti asioita monesta suunnasta eri kertojien kautta. Aluksi tuntuu, että kirjassa on liiankin monta kertojaa eivätkä kiinalaiset henkilönimet jää mieleen. Ehkä ei ole tarvettakaan. Kirja tuo esiin kiinalaisia käytäntöjä tuolta ajalta ja ne eroavat merkittävästi omistamme. Sairauksia hoidetaan perinteisillä kiinalaisilla tavoilla ja myös oopiumin käytöstä mainitaan ohimennen. Kirjan sivuilla näyttäytyy äärimmäinen köyhyys, mutta myös rikkaiden elämän helppous. Uskonnostakin käydään keskustelua monesta suunnasta. Kiinassa on vaihtoehtoja useita eikä kristinuskon paremmuus ole lainkaan itsestään selvää muihin uskontoihin nähden.

 

Ilmaston kuumuus kesäisin tuo muutoksia lähetystyöntekijöiden elämään ja he joutuvat siirtymään viileämmille alueille. Myös keskinäiset suhteet lähettien kesken ovat monta kertaa koetuksella. Kirjassa ei keskitytä niinkään lähetystyön sisältöön sinänsä, vaan sen ympärillä tapahtuviin asioihin yhteiskunnassa. Kokonaisuutena kirja on mielenkiintoinen ja jännittäväkin eikä sen pituus tuntunut liialliselta, vaikka sivuja olikin 549. Kaikki kysymykset saivat lopussa  vastauksensa.

 

Itseäni ilahdutti kirjassa erityisesti kohta, jossa kerrotaan laulun merkityksestä ihmiselle: Laulu vetoaa syvempiin tuntoihimme. Ja olenpa kuullut joidenkin ajattelijoiden väittävän, että muinaiset esi-isämme oppivat laulamaan kauan ennen kuin he alkoivat puhua. Voisi ehkä sanoa, että laulaminen on ihmiskunnan rituaaleista vanhin ja kenties tärkein. Siinä suhteessa kristityt ovat toimineet perin taitavasti, sillä olen huomannut teidän rituaalinne sisältävän paljon laulamista, ja vieläpä sellaista laulamista, jossa kaikki seurakuntalaiset voivat olla mukana.

(s. 241)

 

Eeva-Liisa Kovanen