Kesäkuu 2020
Kirja. Timo Pöyhönen: Yhteisöjen kirkko. Karas-Sana Oy 2019.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ollut jo pitkään murroksessa ja etsii samalla uutta suuntaa tulevaisuuteen. Yhteisöjen kirkko-kirja käsittelee erilaisista jumalanpalvelusyhteisöistä muodostuvaa uutta toimintakulttuuria kansankirkkomme sisällä ja sen rinnalla. Yhteisöjen kautta kirkko voi kasvaa kansanliikkeeksi ja saada uudenlaisen kontaktin suomalaisiin. Kirja on käytännöllinen opas siihen, miten seurakuntaelämästä rakennetaan aidosti yhteisöllinen kokemus ja miten tavallisten seurakuntalaisten lahjat päästetään irti.
Hengen uudistus on kirkon sisällä vaikuttava itsenäinen yhdistys ja verkosto, toiminnan päämääränä on uudistaa kirkkoa. Pastori Timo Pöyhönen toimii yhdistyksen toiminnanjohtajana, hänellä on pitkä kokemus yhteisöjen rakentamisesta ja niiden hyödyllisyydestä.
Kirja ei käsittele vain henkistä yhteisöä, vaan yhteisöä, johon ihmiset tuntevat kuuluvansa ja johon he oikeasti kokoontuvat. Aito yhteisö on rikas ja monipuolinen ihmissuhteiden verkosto. Tavoitteena on rakentaa seurakunnasta yhteisö, joka synnyttää ja kasvattaa tasapainoisia opetuslapsia.
Pöyhönen tuo kirjassaan hyvin laajasti ja asiantuntevasti esille yhteisön rakentamisen eri vaiheet. Kirjassa käsitellään seuraavat neljä osaa:
- Instituutiosta yhteisöjen verkostoksi
- Yhteisön prosessit
- Uuden yhteisön perustaminen
- Yhteisön kasvun lainalaisuuksia
Yhteisöjen kirkko on tärkeä kirja yhteisöllisyyden merkityksestä. Tätä kirjaa voi suositella kaikille kirkon kehittämisestä ja uudistamisesta kiinnostuneille. Kirja on selkeä ja helposti luettava sekä hyvin mielenkiintoinen.
Marjukka Kautto
Tammikuu 2020
Kirja: Hunan, J. Pekka Mäkelä
OTAVA 2018
Kirjan tarina alkaa laivamatkalla vuonna 1936 ja jatkuu monien matkojen merkeissä. Yksi päähenkilöistä on eurooppalainen kirjailija, joka on menossa keräämään aineistoa Kiinasta uutta kirjaansa varten. Jo tässä vaiheessa hän tapaa suomalaisen lähetystyöntekijän, joka on matkalla samaan maahan suorittamaan kutsumustehtäväänsä.
Lähetystyöntekijä Helvi Söderlundin ja hänen työtovereidensa työtä seurataan kirjeenvaihdon kautta. Alkuperäiset kirjeet ja päiväkirjamerkinnät ovat aitoja. Muutoin kirjassa on kertojina joitakin eurooppalaisia ja monia kiinalaisia henkilöitä, joiden arkista elämää seurataan sodan raakuuksien keskellä. Maailmansota riehuu Kiinassakin eikä kukaan ole turvassa japanilaisten hyökkäyksiltä. Lähetystyöntekijät saavat kuitenkin kokea varjelusta kaikessa ja säilyvät lähes vahingoittumattomina. Tosin sairaudet koettelevat heitäkin ja elämä on monin tavoin puutteen alaista. Myös Suomi on kärsinyt tuona aikana sodasta, mutta on saanut kuitenkin säilyttää itsenäisyytensä. Suomen uutisia Kiinaan saakka kulkeutuu perin harvoin ja Helvikin kantaa huolta omaisistaan, jotka hän tapaa vasta kymmenen vuoden kuluttua vuonna 1946. Tuon vuoden jälkeen Helvi palaa Kiinaan vasta myöhemmällä iällä katsomaan entistä tehtäväkenttäänsä. Kiinan yhteiskunnallinen tilanne on silloin jo vakiintunut ja kehitystä on tapahtunut hyvään suuntaan olojen rauhoituttua.
Kirjassa kerrotaan tarkasti asioita monesta suunnasta eri kertojien kautta. Aluksi tuntuu, että kirjassa on liiankin monta kertojaa eivätkä kiinalaiset henkilönimet jää mieleen. Ehkä ei ole tarvettakaan. Kirja tuo esiin kiinalaisia käytäntöjä tuolta ajalta ja ne eroavat merkittävästi omistamme. Sairauksia hoidetaan perinteisillä kiinalaisilla tavoilla ja myös oopiumin käytöstä mainitaan ohimennen. Kirjan sivuilla näyttäytyy äärimmäinen köyhyys, mutta myös rikkaiden elämän helppous. Uskonnostakin käydään keskustelua monesta suunnasta. Kiinassa on vaihtoehtoja useita eikä kristinuskon paremmuus ole lainkaan itsestään selvää muihin uskontoihin nähden.
Ilmaston kuumuus kesäisin tuo muutoksia lähetystyöntekijöiden elämään ja he joutuvat siirtymään viileämmille alueille. Myös keskinäiset suhteet lähettien kesken ovat monta kertaa koetuksella. Kirjassa ei keskitytä niinkään lähetystyön sisältöön sinänsä, vaan sen ympärillä tapahtuviin asioihin yhteiskunnassa. Kokonaisuutena kirja on mielenkiintoinen ja jännittäväkin eikä sen pituus tuntunut liialliselta, vaikka sivuja olikin 549. Kaikki kysymykset saivat lopussa vastauksensa.
Itseäni ilahdutti kirjassa erityisesti kohta, jossa kerrotaan laulun merkityksestä ihmiselle: Laulu vetoaa syvempiin tuntoihimme. Ja olenpa kuullut joidenkin ajattelijoiden väittävän, että muinaiset esi-isämme oppivat laulamaan kauan ennen kuin he alkoivat puhua. Voisi ehkä sanoa, että laulaminen on ihmiskunnan rituaaleista vanhin ja kenties tärkein. Siinä suhteessa kristityt ovat toimineet perin taitavasti, sillä olen huomannut teidän rituaalinne sisältävän paljon laulamista, ja vieläpä sellaista laulamista, jossa kaikki seurakuntalaiset voivat olla mukana.
(s. 241)
Eeva-Liisa Kovanen
Syyskuu 2019
KIRJA: Jouko M. V. Heikkinen: Kesytetty kuolema.
Kirjan on kustantanut Väyläkirjat (Sata-Väylä Oy) 2017
Halsuan kirkkoherra emeritus Jouko M. V. Heikkinen tarkastelee kirjassaan kuolemisen taitoa. Kuolema on usein vaikea kohdata ja suuri arvoitus meille useimmille. Kirja kutsuu Martti Lutherin, oppineen ja paljon koettelemuksia kokeneen uskon isän seuraan. Tarkastelun kohteena ovat mm. Lutherin ars moriendi-opetuksen taustat (kuolemisen taito), Lutherin kuolemankirjoitusten perusteet sekä keskeiset aiheet. Kirja käsittelee kuolemaa hyvin laajasti ja tarkasti. Seuraavassa muutama lainaus kirjasta:
”On vain yksi tie saada kuolema ystäväksi ja se on nimeltään usko. Silloin kuolemasta tulee paras ystävä”.
”Kristityn kuolema ei ole vain lähtemistä vaan myös putoamista Jumalan syliin”.
”Maailmasta eroava kristitty menettää todellisuudessa vain affektinsa, itsekkään tahtonsa ja mielipiteensä mutta ei itseään. Lutherin opetuksen päämääränä on, ettei hän pelkää maailmasta ja perheestä eroamista”.
”Jumala tahtoo, ettemme hädässämme juoksisi tai katselisi sinne tänne, vaan tulemme hänen luokseen”.
Kesytetty kuolema-kirja on mielenkiintoinen ja syvällisesti kuolemaa pohdiskeleva. Kirjan parissa kohtaat iloisen kuoleman sanoman Martti Lutherin saarnojen äärellä. Kirjan kansikuvana on ikoni Jairuksen tyttären herättäminen.
Marjukka Kautto
