Lukutuoli

Lukutuoli-palstalla arvioidaan niin uutuus- kuin klassikkokirjoja. Arvioitavien kirjojen pääpaino on kristillisten kustantajien julkaisuissa. Lukutuolikokemuksia julkaistaan kuukausittain. Lue ja tutustu!

Lukutuolissa esitellyt kirjat löydät Ellin kirjasta, kristillisestä kirjakaupasta (os. Kauppakatu 25, Jyväskylä). 

Tammikuu 2022

Kirja: Kahden virran maa
Kirjailija: Emil Anton
Kustantaja: Kirjapaja, Helsinki 2020

Kirjailija Emil Anton on Suomessa asuva suomalais-irakilainen teologian tohtori (katolinen) sekä filosofian maisteri. Hänen isänsä sukujuuret ovat Irakissa ja äitinsä Suomessa.

Kirja kertoo Irakin eli muinaisen Mesopotamian historiasta ja esittelee laajasti myös Irakin kirkon menneisyyttä. Kirja vie lukijansa 5000 vuoden aikamatkalle Eufrat- ja Tigris-jokien maisemiin, alueelle sijoittuvat monet raamatun kertomukset. Ihmiskunnan katsotaan siirtyneen esihistoriasta historiaan, kun kirjoitustaito keksittiin nykyisen Etelä-Irakin alueella sijainneen Sumerin suurimmassa kaupungissa, Urukissa, noin 3300-3100 eKr. Kuusikymmenjärjestelmä keksittiin maassa jo paljon aiemmin samoin kymmenjärjestelmä. Tähti- ja lääketieteen koulutus on aloitettu myös Irakissa, paljon ennen kuin Euroopassa.

Kirja tuo asiantuntevasti esille Irakin eri aikakausia hallitsijoineen sekä alueelle sijoittuvia raamatun tapahtumia. Raamatun kertomuksista suuri osa on lähtöisin Kaksoisvirranmaasta eli Mesopotamiasta (alue käsittää Irakin lisäksi myös osan Syyriasta ja Turkista). Kirja avaa lukijalle nimenomaan Kaksoisvirranmaan kristillisen historian. Islamin uskonto saapui alueelle 600-luvulla, jolloin maan kansalaisista yli puolet oli kristittyjä. Nykyään irakilaisista on kristittyjä noin yksi prosentti. Irakin kristityt puhuvat edelleen Jeesuksen äidinkieltä arameaa.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Eedenin puutarhasta lähti joki, joka jakautui neljäksi haaraksi, joista kaksi viimeistä ovat juuri Eufrat ja Tigris (ɪ. Moos. 2:10-14). Oliko paratiisi Irakissa? Qurnassa sijaitsee vanha, kuollut puu, jota pidetään ”Aadamin puuna”, hyvän ja pahan tiedon puuna. Se on jonkinmoinen pyhiinvaelluskohde sekä muslimeille että kristityille.

Lähde kulttuurimatkalle Kaksoisvirranmaahan, saat vastauksen moneen mielenkiintoiseen kysymykseen.

Marjukka Kautto

Lokakuu 2021

Kirja: Onko mitään JÄRKEÄ uskoa Jumalaan?

Kirjailija: Eero Junkkaala

Kustantaja: Perussanoma Oy 2020

´Onko mitään JÄRKEÄ uskoa Jumalaan´ -kirja täydentää teologian tohtori Eero Junkkaalan aiemmissa kirjoissaan pohtimaansa Raamatun ja tieteen suhdetta sekä mm. Pyhän Maan arkeologiaa. Eero Junkkaala pohtii uskon ja tiedon suhdetta maltillisesti, ymmärrettävästi ja toisenlaisia näkemyksiä kunnioittaen, osoittaen tieteen ja uskonnon olevan kumppaneita.

Kirja rakentuu Jumalan olemassaolon todistuksille ja tieteellisen tutkimuksen kriittisille vastaväitteille. Luomisuskon ja tieteellisen maailmankuvan suhdetta valotetaan Raamatun luomiskertomuksen ja luonnontieteen vastakkainasettelusta. Junkkaala pyrkii osoittamaan, että ristiriitaa ei ole, jos ymmärretään sekä Raamattu että luonnontiede oikein. Kristitty voi huoletta tehdä nykyaikaista tieteellistä tutkimusta, eikä Raamattu sodi sitä vastaan. Kristityille ainutlaatuinen Raamattu on yksi uskonnollinen kirja toisten teosten joukossa, valtavasti tutkittu historiallinen teos, joka sisältää suunnattomasti materiaalia muinaisen maailman vaiheista. Ymmärrettävyyttä lisää näkökulma 6000 vuotta tunnetun maailman ja ihmiskunnan kehityksestä sekä muutoksista. Kristinusko on muuttanut maailmaa kahden vuosituhannen ajan. Arvokkainta lienee, että kristinusko on toiminut ihmisarvon puolesta. Kristillinen usko on uskomista Jeesukseen ja hänen sovituskuolemaansa. Siksi se on sekä lahjaa että armoa, eikä sitä voi saavuttaa omilla ponnisteluilla. Vahvin näyttö Jeesuksen olemassaolosta on neljän evankeliumin kuvaukset.

Junkkaalan päätelmiä on kirjan viimeisessä kappaleessa. Junkkaala antaa hänen olla Jumala, jota emme ymmärryksellämme tavoita, eikä tarvitsekaan. ”Hänen luomansa maailma ja hänen kirjoituttamansa kirja ovat sopusoinnussa keskenään. Kuten Jumala on sekä salattu että itsensä ilmoittanut Jumala, myös kristinuskoon sisältyy mysteerejä, jotka avautuvat paremmin uskolle kuin järjelle. Onko siis mitään järkeä uskoa Jumalaan? Mielestäni olisi uskaliasta, jopa järjetöntä olla uskomatta.” (s. 180).

Ulla-Maija Kovanen

Syyskuu 2021

Kirja: Taivasolento - kirja ihmisestä

Kirjailija: Juho Sankamo

Kustantaja: Perussanoma 2020

Taivasolento – kirja ihmisestä on teologian tohtori ja raamatunopettaja Juho Sankamon tuorein teos, jossa ollaan kristillisen ihmiskuvan äärellä. Sankamo on kirjoittanut aiemmin muun muassa kirjat Alkukirkon salaisuus (Perussanoma 2018) ja Israelin kuninkaiden maailma (Perussanoma 2014). Aluksi ripeästi etenevä teksti vaatii totuttelua, mutta tutustumisen jälkeen jahkailematon Taivasolento tarjoaa mielenkiintoisen kattauksen näkökulmia tähän aikaan ja ihmisyyteen. 

Kirja rakentuu suurten teemojen ympärille. Sankamo ruotii muun muassa ihmisarvoa, avioliittoa, syntyvyyttä ja kärsimystä niin ihmisen jumalasuhteen kuin yhteiskunnankin viitekehyksissä. Tekstissä viitataan kristillisen perinteen tärkeisiin teoksiin sekä esitellään jonkin verran myös uutta tutkimusta. Teksti ei ole kuitenkaan terminologialla kyllästettyä, vaan tilaa on jätetty kirjoittajan kerronnalle ja näkemyksille.

Kirjan loppuosassa Sankamo pohtii ihmisen pelastusta näin: ”Tässä kirjassani olen pyrkinyt alleviivaamaan, että ihminen ei ole sivuosassa Jumalan pelastushistoriassa. Ihminen on Jumalan etsintäoperaation tärkein kohde. Ihminen on piirrettynä Jumalan kämmenelle (Jes. 49:16). Ihmisessä Jumala näkee kuvansa. Ihminen on ainutlaatuinen. Ihme. Mielestäni kristillinen ihmiskuva aukeaa, kun katsomme, mitä Jumala on puolestamme tehnyt.” (s. 206-207).

Salli Hyttinen

Elokuu 2021

Kirja: Juokse Jaakko juokse!

Kirjailija: Danielle Miettinen

Kustantaja: Karas-Sana 2020

Teologian maisteri, toimittaja ja tietokirjailija Danielle Miettinen maalaa uutuuskirjassaan henkilökuvan keskisuomalaisesta Jaakko Pirttiahosta. Kirjaa lukiessa tulee usein epäuskoinen olo: voiko tällaista todella tapahtua yhdelle miehelle, tavalliselle suomalaiselle? Googlaaminen kirjan lukemisen jälkeen vahvistaa, että Jaakko on todella olemassa ja kirjan juonenkäänteet eivät ole mielikuvituksen tuotetta.

Kirja on nimetty osuvasti. Jaakon elämässä ei ollut monta tyyntä ja rauhallista hetkeä. Hyväksynnän, rakkauden ja armon etsiminen vaati jatkuvaa juoksua, elämä kuljetti vastoinkäymisestä toiseen. Myrskyssä kaatuvan puun alle jääneen Jaakon elämä mullistui kerta toisensa jälkeen. Lapsesta saakka koetut häpeän ja riittämättömyyden tunteet aiheuttivat haasteita ihmissuhteissa. Hometalo-ongelmat ja kipuilut hengellisen kutsumuksen kanssa raastoivat miestä fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti. Poliisin ammatti vahvisti heikkoa minäkuvaa, kunnes onnettomuus romahdutti ammatilliset haaveet.

Kirjaa lukiessa tulee usein mieleen samalla idealla nimetty klassikko vuosien takaa. Yhdysvalloissa vaikuttanut evankelista Nicky Cruz kuvaili kirjassaan Juokse poika juokse (julkaistu 1968) omaa elämäänsä New Yorkin päihdehelvetissä sekä selviytymistään kuiville Jumalan armon ja evankeliumin julistajien vaikutuksesta. Molemmat kirjat tulevat lähelle sellaista lukijaa, joka on tajunnut jotain omasta heikkoudestaan ja mahdottomuudestaan pyhän Jumalan edessä. Mikään oma teko, parhaimmatkaan juoksut eivät riitä pelastamaan ihmistä taivaaseen. Jaakko kuvaa tätä kirjassa näin: ”En enää tarvitse asemaa, näkyvyyttä, työstä tulevaa merkityksen tunnetta ja tärkeän näköistä kiirettä – en ainakaan niin paljon kuin ennen. Jeesus hyväksyy minut ilman suorituksia. Se riittää minulle. Olen saanut upottaa keskeneräisyyteni ja puutteeni häneen.”

Danielle Miettinen kirjoittaa jouhevasti ja koukuttavasti, kirjaa ei malta laskea kädestä. Kirjailijan ja päähenkilön välille on selvästi muodostunut luottamuksellinen suhde. Raskaiden elämänvaiheiden kuvauksen jälkeen kirja päättyy onneksi lohdullisesti, sitä lukija oikein jo toivookin. Taivasikävä yhdistää Jaakon perheen jäseniä ja auttaa elämään päivän kerrallaan.

Jaakko Heikkilä

Kesäkuu 2021

Kirja: Katso minuun pienehen. Lapsuusmuistoja 50-luvulta

Kirjailija: Mailis Janatuinen

Kustantaja: Perussanoma Oy, Kauniainen ja Mailis Janatuinen

Mailis Janatuinen on vuonna 1949 syntynyt englanninkielen opettaja ja teologian maisteri. Hän on kirjoittanut useita Raamattua selittäviä kirjoja, tämä kirja on kuitenkin kertomus hänen omasta lapsuudestaan 1950-luvulta. Hän syntyi Mikkelin maalaiskunnassa mutta vietti lapsuutensa Ylä-Savossa Iisalmen Hernejärven kylässä.

Kirjassa tuodaan hyvin yksityiskohtaisesti esille Mailiksen lapsuutta ja erinäisiä tapahtumia sen ajan yhteiskunnassa ja maaseudulla. Perhe, suku ja sisarukset ovat pienelle Mailikselle tärkeitä, samoin kun kaikenlaiset uudet asiat. Koulu ja opiskelu kiehtoi häntä kovasti jo varhain. Pyhäkoulu ja lasten virsiin tutustuminen olivat mieluista jo ennen varsinaisen koulun alkamista.

Kirja on läpileikkaus yhden pienen lapsen elämästä Iisalmen maaseudulla. Kirja kuvaa hersyvästi köyhän lapsiperheen arkea ja juhlaa, sen iloja ja suruja. Se antaa mieluisan aikamatkan sodan jälkeiseen maalaiselämään. Lähde mukaan matkalle.

Marjukka Kautto

Huhtikuu 2021

Kirja: Rakastettu on nimesi

Kirjailija: Henri J.M.Nouwen, toimittanut Gabrielle Earnshaw, suom. Kirsi Nisula

Kustantaja: Publiva Oy/ Kirjapaja, Helsinki 2020

Henri J.M.Nouwen oli (1932-1996) alankomaalainen, katolinen pappi, professori, kirjailija ja teologi, joka on kirjoittanut yli 40 kirjaa. Nyt sain luettavakseni yhden hänen viimeisistä kirjoistaan “Rakastettu on nimesi”. Kirja on kooltaan oikein sopiva otettavaksi käteen päivittäin. Se sisältää jokaista vuoden päivää varten lyhyehkön hartaus- ja mietiskelykirjoituksen. Esipuheessa sanotaan: “Hengellinen lukeminen ei ole vain sitä, että luemme hengellisistä ihmisistä tai hengellisistä aiheista. Se on lukemista hengellisestä näkökulmasta käsin, hengellisellä tavalla! Luemme hengellisellä tavalla, kun lukiessamme toivomme Jumalan tulevan meitä lähelle.” Ja puhe jatkuu: “ Tässä kirjassa Henri kutsuu meitä muistamaan, että mekin olemme Jumalan silmissä kallisarvoisia.” Kirja näyttää ja tuntuu mielenkiintoiselta. Se antaa ajatuksia ja mietittävää. Oma matkani sen parissa on alkanut. En henno nyt lukea sitä kokonaan kerralla, vaan säästän luettavaksi päivittäin. Yksi helmi päivää kohti. Haastan sinutkin iloitsemaan tästä kirjasta!

Eeva-Liisa Kovanen

Elokuu 2020

Eero Junkkaala: Arkeologian aarteita. Perussanoma 2019.

Teologian tohtori Eero Junkkaalan kirja, Arkeologian aarteita, sisältää katsauksen Israelin uusimpien arkeologisten kaivausten esiin tuomiin löydöksiin ja niiden merkitykseen suhteessa Raamatun sanaan. On hyvä havaita, etteivät ne ole keskenään ristiriidassa. Päinvastoin ne tukevat toisiaan yllättävän hyvin. Moni asia jää löytöjen jälkeenkin vielä ilmaan eikä lopullisia vastauksia ole välttämättä olemassa. Mielenkiintoista on kuitenkin myös se pohdinta, jota kirjassa käydään. Vaikka lopullista totuutta ei välttämättä olekaan - on olemassa useampi vaihtoehto totuudelle ja lukija saa itse mietiskellä niitä. Israelissa käyneillä on oiva tilaisuus muistella kirjan kautta paikkoja, joihin retket ovat suuntautuneet. Tämä tuo lisää syvyyttä omiin kokemuksiin. Omat muistot voivat saadakin uutta näkökulmaa kirjan sivuilta. Pidin erityisesti siitä, että varsinkin kirjan loppupuolella, Jeesuksen elämän tapahtumia oli käsitelty konkreettisesti paikan päälle sijoittaen. Tärkein viesti kuitenkin oli, että Jeesus on historiallinen henkilö. Hänen elämänsä on dokumentoitu monissa eri lähteissä kiistattomasti. Kirjaa voi suositella erityisesti uskonnosta ja historiasta kiinnostuneille.

Eeva-Liisa Kovanen

Kesäkuu 2020

Kirja. Timo Pöyhönen: Yhteisöjen kirkko. Karas-Sana Oy 2019.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ollut jo pitkään murroksessa ja etsii samalla uutta suuntaa tulevaisuuteen. Yhteisöjen kirkko-kirja käsittelee erilaisista jumalanpalvelusyhteisöistä muodostuvaa uutta toimintakulttuuria kansankirkkomme sisällä ja sen rinnalla. Yhteisöjen kautta kirkko voi kasvaa kansanliikkeeksi ja saada uudenlaisen kontaktin suomalaisiin. Kirja on käytännöllinen opas siihen, miten seurakuntaelämästä rakennetaan aidosti yhteisöllinen kokemus ja miten tavallisten seurakuntalaisten lahjat päästetään irti.

Hengen uudistus on kirkon sisällä vaikuttava itsenäinen yhdistys ja verkosto, toiminnan päämääränä on uudistaa kirkkoa. Pastori Timo Pöyhönen toimii yhdistyksen toiminnanjohtajana, hänellä on pitkä kokemus yhteisöjen rakentamisesta ja niiden hyödyllisyydestä.

Kirja ei käsittele vain henkistä yhteisöä, vaan yhteisöä, johon ihmiset tuntevat kuuluvansa ja johon he oikeasti kokoontuvat. Aito yhteisö on rikas ja monipuolinen ihmissuhteiden verkosto. Tavoitteena on rakentaa seurakunnasta yhteisö, joka synnyttää ja kasvattaa tasapainoisia opetuslapsia.

Pöyhönen tuo kirjassaan hyvin laajasti ja asiantuntevasti esille yhteisön rakentamisen eri vaiheet. Kirjassa käsitellään seuraavat neljä osaa:

- Instituutiosta yhteisöjen verkostoksi

- Yhteisön prosessit

- Uuden yhteisön perustaminen

- Yhteisön kasvun lainalaisuuksia

Yhteisöjen kirkko on tärkeä kirja yhteisöllisyyden merkityksestä. Tätä kirjaa voi suositella kaikille kirkon kehittämisestä ja uudistamisesta kiinnostuneille. Kirja on selkeä ja helposti luettava sekä hyvin mielenkiintoinen.

Marjukka Kautto

Tammikuu 2020

Kirja: Hunan, J. Pekka Mäkelä
OTAVA 2018

Kirjan tarina alkaa laivamatkalla vuonna 1936 ja jatkuu monien matkojen merkeissä. Yksi päähenkilöistä on eurooppalainen kirjailija, joka on menossa keräämään aineistoa Kiinasta uutta kirjaansa varten. Jo tässä vaiheessa hän tapaa suomalaisen lähetystyöntekijän, joka on matkalla samaan maahan suorittamaan kutsumustehtäväänsä.

Lähetystyöntekijä Helvi Söderlundin ja hänen työtovereidensa työtä seurataan kirjeenvaihdon kautta. Alkuperäiset kirjeet ja päiväkirjamerkinnät ovat aitoja. Muutoin kirjassa on kertojina joitakin eurooppalaisia ja monia kiinalaisia henkilöitä, joiden arkista elämää seurataan sodan raakuuksien keskellä. Maailmansota riehuu Kiinassakin eikä kukaan ole turvassa japanilaisten hyökkäyksiltä. Lähetystyöntekijät saavat kuitenkin kokea varjelusta kaikessa ja säilyvät lähes vahingoittumattomina. Tosin sairaudet koettelevat heitäkin ja elämä on monin tavoin puutteen alaista. Myös Suomi on kärsinyt tuona aikana sodasta, mutta on saanut kuitenkin säilyttää itsenäisyytensä. Suomen uutisia Kiinaan saakka kulkeutuu perin harvoin ja Helvikin kantaa huolta omaisistaan, jotka hän tapaa vasta kymmenen vuoden kuluttua vuonna 1946. Tuon vuoden jälkeen Helvi palaa Kiinaan vasta myöhemmällä iällä katsomaan entistä tehtäväkenttäänsä. Kiinan yhteiskunnallinen tilanne on silloin jo vakiintunut ja kehitystä on tapahtunut hyvään suuntaan olojen rauhoituttua.

Kirjassa kerrotaan tarkasti asioita monesta suunnasta eri kertojien kautta. Aluksi tuntuu, että kirjassa on liiankin monta kertojaa eivätkä kiinalaiset henkilönimet jää mieleen. Ehkä ei ole tarvettakaan. Kirja tuo esiin kiinalaisia käytäntöjä tuolta ajalta ja ne eroavat merkittävästi omistamme. Sairauksia hoidetaan perinteisillä kiinalaisilla tavoilla ja myös oopiumin käytöstä mainitaan ohimennen. Kirjan sivuilla näyttäytyy äärimmäinen köyhyys, mutta myös rikkaiden elämän helppous. Uskonnostakin käydään keskustelua monesta suunnasta. Kiinassa on vaihtoehtoja useita eikä kristinuskon paremmuus ole lainkaan itsestään selvää muihin uskontoihin nähden.

Ilmaston kuumuus kesäisin tuo muutoksia lähetystyöntekijöiden elämään ja he joutuvat siirtymään viileämmille alueille. Myös keskinäiset suhteet lähettien kesken ovat monta kertaa koetuksella. Kirjassa ei keskitytä niinkään lähetystyön sisältöön sinänsä, vaan sen ympärillä tapahtuviin asioihin yhteiskunnassa. Kokonaisuutena kirja on mielenkiintoinen ja jännittäväkin eikä sen pituus tuntunut liialliselta, vaikka sivuja olikin 549. Kaikki kysymykset saivat lopussa  vastauksensa.

Itseäni ilahdutti kirjassa erityisesti kohta, jossa kerrotaan laulun merkityksestä ihmiselle: Laulu vetoaa syvempiin tuntoihimme. Ja olenpa kuullut joidenkin ajattelijoiden väittävän, että muinaiset esi-isämme oppivat laulamaan kauan ennen kuin he alkoivat puhua. Voisi ehkä sanoa, että laulaminen on ihmiskunnan rituaaleista vanhin ja kenties tärkein. Siinä suhteessa kristityt ovat toimineet perin taitavasti, sillä olen huomannut teidän rituaalinne sisältävän paljon laulamista, ja vieläpä sellaista laulamista, jossa kaikki seurakuntalaiset voivat olla mukana.

(s. 241)

Eeva-Liisa Kovanen

Syyskuu 2019

KIRJA: Jouko M. V. Heikkinen: Kesytetty kuolema.
Kirjan on kustantanut Väyläkirjat (Sata-Väylä Oy) 2017

Halsuan kirkkoherra emeritus Jouko M. V. Heikkinen tarkastelee kirjassaan kuolemisen taitoa. Kuolema on usein vaikea kohdata ja suuri arvoitus meille useimmille. Kirja kutsuu Martti Lutherin, oppineen ja paljon koettelemuksia kokeneen uskon isän seuraan. Tarkastelun kohteena ovat mm. Lutherin ars moriendi-opetuksen taustat (kuolemisen taito), Lutherin kuolemankirjoitusten perusteet sekä keskeiset aiheet. Kirja käsittelee kuolemaa hyvin laajasti ja tarkasti. Seuraavassa muutama lainaus kirjasta:

”On vain yksi tie saada kuolema ystäväksi ja se on nimeltään usko. Silloin kuolemasta tulee paras ystävä”.

”Kristityn kuolema ei ole vain lähtemistä vaan myös putoamista Jumalan syliin”.

”Maailmasta eroava kristitty menettää todellisuudessa vain affektinsa, itsekkään tahtonsa ja mielipiteensä mutta ei itseään. Lutherin opetuksen päämääränä on, ettei hän pelkää maailmasta ja perheestä eroamista”.

”Jumala tahtoo, ettemme hädässämme juoksisi tai katselisi sinne tänne, vaan tulemme hänen luokseen”.

Kesytetty kuolema-kirja on mielenkiintoinen ja syvällisesti kuolemaa pohdiskeleva. Kirjan parissa kohtaat iloisen kuoleman sanoman Martti Lutherin saarnojen äärellä. Kirjan kansikuvana on ikoni Jairuksen tyttären herättäminen.

Marjukka Kautto